FM Mauri Junttila
Tyrnävän Korvenkylä on pieni maaseutukylä Tyrnävän kunnassa. Se sijaitsee Keskikylän ja Haurukylän välissä. Matkaa kylän toisesta päästä kirkonkylälle on noin seitsemän kilometriä toisesta noin kolme. Kylä muodostuu muutamista taloista, suoperäisten sekametsien ympäröimästä noin kolme kilometriä pitkästä ja noin kilometrin leveästä peltoaukeasta. Kylää sanotaan myös Tyrnävän Korveksi. Yleiskartoissa kylä on ollut jo kauan aikaa Korvenkylä niminen.
Maasto on seudulle tyypillistä tasamaata. Yli-Temmestä vasten sijaitseva Järvikangas metsässä sekä myös Kotakangas osittain kyläaavalla sijaitsevana ovat useita metrejä ylempänä muuta maastoa. Järvikankaan jatkeena oleva ”Hannuskangas” Tyrnävän Kolmikannan suunnassa on edellisiä selvästi korkeampi. Siellä on voinut jopa kivikauden kalastaja/metsästäjä rantautua haapiollaan. Korkeuserot kylässä peltojen kohdalla ovat vain muutamia metrejä. Maapohja on hienojakoista hiesua, multaa. Savikoita-, muha-, turve- ja kivikkomaitakin on.
Joskus, ammoisina aikoina kylän alueella, sijoilla on kasvanut suurta metsää. Pelloilta on löytynyt vielä nykyisinkin ”kantenaan” suuria lahoavien havu - ja lehtipuiden runkoja, ”liekoja” kantoineen. Siitä ei ole tietoa, tuhoutuivatko metsät soistumisen myötä vai olisiko metsäpalo jouduttanut tai aloittanut prosessin? Mutta hyvin vanha asia tapahtuma on ollut. Metsien kaatuminen, tuhoutuminen sekä peittyminen varvikkoisen ”kunttakerroksen” alle muhaan, turpeeseen on vaatinut paljon aikaa, useita satoja vuosia, ehkä tuhansia?
Muutama vuosi sitten kylä oli Limingan, Tyrnävän ja entisen Temmeksen aluetta. Se oli niiden rajamaita. Vuoden 2001 kuntaliitoksien jälkeen kylä on ollut Tyrnävää. Vanhempaan aikaan oli välillä epäselvyyksiä siitä, mihin kuntaan kukin kuului? Esimerkiksi samassa (Uusitalo 2:21) talossa 1920 – luvulla syntyneitä lapsia on merkitty syntyneiksi Tyrnävällä ja 1930 - 1940 – luvuilla syntyneet on merkitty syntyneiksi Limingassa. Eräässä talossa pihapiirin rakennukset sijaitsivat eri kunnissa aina suureen kuntain liitosremonttiin saakka.
Erikoisuutensa on ollut kyläläisille kuntain rajoilla eläminen. Mutta, vaivansa siitä oli esimerkiksi verotusasioissa, kun maita oli useassa kunnassa. Kyläaavalla maantien toisella puolen oli Tyrnävää toisella Liminkaa. Kyläläiset kävivät kauppaostoksilla Tyrnävän kirkolla. He kulkivat kirkossa Tyrnävällä, seuroissa - rauhanyhdistyksellä. Kuolleet kyläläiset ovat haudattu Tyrnävän hautausmaalle. Kansakoulunsa Limingassa henkikirjoilla olleet kävivät Temmeksen Haurukylässä. Ja, aikoinaan he ostivat karkkinsa, lakritsinsa koulun viereisestä SOK:laisesta kylämyymälästä. Keskikoulunsa he kävivät Tyrnävällä tai Limingassa eräät Muhoksella. Limingassa henkikirjoilla olleet kävivät äänestämässä Ala-Temmeksen kansakoululla. Tyrnävällä kirjoilla olleet kyläläiset kävivät kansakoulunsa Tyrnävän Keskikylässä. Koulukuljetusten aikaan Tyrnävän kirkonkylässä.
Kylässä on asuttu kauan
Perimätiedot kertovat, että kylän toisessa päässä pitkänomaisella, muutamia metrejä muuta maastoa ylempänä sijaitsevalla Kotakankaalla oli ollut isonvihan (vv. 1714 - 1721) aikaista asutusta, kodan tai piilopirtin muodossa. Kangasmaasto on nähtävästi saanut nimensäkin niistä. Navetan yhteydessä sijaitsevaa kiinteää karjakeittiöä tai siihen verrattavaa erillistä karjakeittiörakennelmaa on niillä seuduilla myös sanottu kodaksi. Isoviha oli kohdellut kaltoin Liminkaan kuulunutta Tyrnävää ja Temmestä. Asutus oli hävitetty. Ihmisiä surmattiin sekä monet vietiin vangeiksi Venäjälle.
Suuri osa Korvenkylää on aikoinaan ollut Tyrnävän kirkonkylän Konttilan talon syrjäniittyä. Se oli lohkottu 1830 – 1840 luvuilla alatemmesläisestä noin 4,7 manttaalin kokoisesta Lassila/Ahmala suurtilasta. Konttilan Korvenkylän syrjäniityllä laidunnettiin kesäisin talon karjaa. Karjaa varten oli rakennettu kesänavetta. Se oli nähtävästi sijainnut Keskitalon (2:20) paikalla? Sitä puoltaa näkemys, että Keskitalon pihapiiri sijaitsee muutaman metrin muuta kylän maastoa ylempänä ja siellä ovat aina olleet tärkeät, hyvät pihakaivot.
Korvenkylässä oli pidetty jo kesänavetoiden aikaan lypsylehmiä. Maidosta he olivat ennen vanhaan sekä maataloissa että kesäisin asuttavilla syrjäniityillä kirnunneet voita ja valmistaneet pohjoispohjalaisia leipäjuustoja. Tyrnävän osuusmeijeri oli aloittanut vuonna 1906. Se alkoi ostaa lähiseutujen maidot ja jalostaa niitä esimerkiksi meijerinsä juustoiksi.
Ei ole varmuutta siitä, että asuttiinko ympärivuotisesti ensin Keskitalossa vai Vanhatalossa (myöhemmin Niemelä)? Vanhimpien talojen rekisterinumeron kantaluku on kaksi. Yläluku on luonnollisesti eri. Esimerkiksi Vanhatalon = Niemelän n:o on 2:19, Keskitalon 2:20, Uudentalon n:o oli 2:21. Sääskelän numero on 2:22. Seuraavina oli lohkottu Annala ja Alatalo. Kunnalliskoti Marttilan metsäsaran sisällä sijainnut Juho ja Kaisa Marttilan os. Pasasen talo oli ollut Konttilasta erottamaton. Mutta asuttu oli ollut jo kauan.
Nähtävästi ympärivuotinen asuminen Korvessa ajoittuu 1890 – luvulle. Olivat nyt sinne muuttaneet ensin toloset tai konttilat/pasaset. Korvenkylästä liikkuvien tarinoiden mukaan niinä aikona sinne muuttivat Tyrnävän kirkonkylän Konttilasta Iikka Pasanen ja hänen vaimonsa Hilma Margareta Pasanen os. Konttila lapsineen (?) sekä Hilma emännän eno Matti Konttila ja Hilman äiti Vappu (Walborg) Konttila.
Iikka Pasanen ja Konttilat rakensivat yhdessä Keskitaloon uudet rakennukset vakituista ympärivuotista asumista varten. Heidän sukulinjaansa kuuluva Ahti Pasanen muisteli taannoin Hilma äitinsä enon Matti Konttilan olleen Keskitalon ensimmäisen omistajan. Hän oli sittemmin myynyt talonsa Iikka Pasaselle. Myöhemmin Keskitalosta erotettiin kolmen talon maat erottamisjärjestyksessä: Uusitalo, Annala ja Alatalo. Iikka Pasanen rakensi niihin uudet pihapiirit rakennuksineen itselleen ja vaimolleen sekä nuorimmille lapsilleen. Myöhemmin talot siirtyivät lapsille heidän avioituessaan.
Keskitalon naapurissa Vanhassatalossa (nyk. Niemelä) ensimmäiset omistajat olivat olleet sukunimeltään Tolosia. Isäntä oli ollut entinen seppä. Heidän sukuaan ei ole ollut enää aikoihin jäljellä Korvenkylässä. Luultavasti heidän sukuhaara sammui.
Onko Keskitalo kylän vanhin talo? Siitä ei siis ole todistettua tietoa, mutta aina siellä on asunut Pasasia. Päärakennus oli ollut kookas, vinkkelirakennus. Siitä purettiin myöhemmin vinkkeliosa muiden Pasasen Iikan itselleen ja lapsilleen tehtyjen rakennusten: Uudentalon, Annalan ja Alatalon rakentamisiin. Keskitalon asuinrakennuksen päätyyn syntynyt reikä oli peitetty laudoituksella. Sitä he olivat sanoneet ”lautapääksi”. Nykyisin talo on Ahti Pasasen sukua olevien kesämökkinä ja peltomaat ovat naapurin isännällä.
Nimeä Keskitalo voidaan ”makustella”. Mikä onkaan talonnimen syntytarina? Tiettävästi se ei ole sijainnut perustamisensa aikoihin minkään taloryhmän tai kylänkään keskellä. Pasasten sukunimen tarinaan ei myöskään liity Keskitaloa sukunimenä eikä erityisenä vanhana asuinpaikkana.
Keskitalon Haurukylän puoleista naapuria asuivat Tolosten jälkeen yhteisomistuksessa tyrnäväläiset Jussi Laitinen ja Jussi Niemelä. Heiltä talo siirtyi II maailmansodan aikoihin tyrnäväläiselle Ahti Vesalalle. Hän siirtyi sinne Tyrnävän kirkonkylän Kankaalasta. Sitten taloa isännöi ja viljeli hyvin hänen poikansa Veikko Vesala eläkeikäänsä saakka. Nykyisin taloa ja muitakin Korvenkylän sen pään peltomaita isännöi tyrnäväläinen Jari Tauriainen.
Korvenkylässä, kylän syntyaikoihin asuivat myös Juho ja Anna Tjäder perheineen Sääskelä (2:22) nimisellä niityllä. Sekä Konttilasta erottamattomalla metsäniityllä, kunnalliskoti Marttilan metsäsaran sisällä asuivat Juho ja Kaisa Marttila lapsineen. Lähes samoille seuduille, mutta kyläaavalle rakensi talonsa eräs mies sukunimeltään Kaikkonen. Korvenkylän Tyrnävän kirkonkylän puoleisessa päässä asui eräs Keefas Keränen perheineen. Niillä seuduilla asuivat myöhemmin alkujaan alatemmesläiset Toivo ja Hilda Ylitalo. He muuttivat Tyrnävän Korvenkylän niittypalstalleen 1930 – luvun pula - ajan seurauksena. Sittemmin Uutela nimen saanutta taloa alkoi asua Alpo Pasanen, Iikka Pasasen pojanpoika. Keskikylän reunan metsäniityllä, luonnonvaraisen Leppiojan varrella, erään ”poukaman” rannalla asuivat aikoinaan Oskari ja Anna Katajamaa perheineen.
Myöhemmin, aikaa myöten Korvenkylän talojen määrä lisääntyi edelleen. Esimerkiksi pian jatkosodan jälkeen Korvenkylässä asuttiin vakituisesti kahdessatoista talossa. Väkirikkaimpina aikoina oli suunniteltu jopa oman kyläkoulun perustamista. Kuvaavaa asutuksen lisääntymiselle oli sekin, kun viime sotien aikana vanhasta Kaikkosen talosta erotettiin ja palstoitettiin rintamamiestalo Lauri ja Aino Alasaarelalle. Lauri oli ollut alkujaan Iin Olhavasta ja Aino Alasaarela os. Kytönen Tyrnävän Keskikylästä.
Kaikkosen talon silloiset isännät Toivo ja Ida Kaikkonen rakensivat itselleen Perälä nimisen asutustila/uudistilan Korvenkylän vastakkaiselle laidalle ja entinen Kaikkonen siirtyi silloin heiltä Kuusamon evakoille Ida ja Veijo Tauriaiselle (äiti ja poika). Myöhemmin, 1960 – luvun aluilla Lauri Alasaarela myi alkuperäisen pihapiirinsä naapurilleen Veikko Vesalalle lisämaaksi ja osti rajanaapurinsa Kaikkosen. He rakensivat sinne maatilan rakennukset uudelleen. Kaikkonen on nykyisin ollut tyrnäväläisen Matti Kallisen isännöimä.
Jatkosodan jälkeen uusia asukkaita tuli myös keskellä Korvenkylää sijaitsevaan Annalaan, Karjalan Lumivaarasta, keskisuomalaisen Multian kunnan kautta, Lääpereiden ja heidän lähisukulaisensa, vanhapoika Eemeli Ahokkaan muodossa. Taloa oli asunut aikaisemmin kylän alkuperäistä Pasasen sukua ollut Armas Pasanen perheineen.
Heidän lähinaapuriin, Alataloon muuttivat Sortavalan maalaiskunnasta kotoisin olleet sotaevakot Juho ja Kaisa Tolvanen perheineen. Taloa olivat aikaisemmin asuneet Otto ja Aino Keränen os. Pasanen. Läheisyydessä sijainneen Syrjälän mökin Iikka Pasanen oli rakentanut mummonmökiksi itselleen ja vaimolleen. He muuttivat ”synnyinsijoilleen” Keskitaloon Ahti pojan luo ja mökki jäi heidän Aino tyttärelleen. Mökkiä ei ole enää ja maat siirtyivät myynnin kautta keskikyläläiselle Sulo Keräselle.
Keskikylän puoleisella laidalla Korvenkylää on asunut jo pitempään tyrnäväläisen Olli Laukan sukua Marttila nimisessä talossa. Laukan suku asuu edelleen taloaan. Lähes samoilla sijoilla asui II maailmansodassa kaatunut Kalle Marttila, Tyyne puolisonsa ja lastensa kanssa. Etäämmällä kylän laidalla oli erään Määtän pientila (Juhola). Se on ollut jo pitempään eräiden alkuperäisten Pasasten sukulaisten kesämökkikäytössä. Samoilla seuduilla (tai sama mökki, mutta eri omistajat) on nähtävästi joskus sijainnut myös Haurun mökki. Siinä oli asunut aikoinaan sodassa kaatunut Jaakko Hauru.
Keskitalosta lohkaistua, vuonna 1915 rakennettua Uusitaloa (2:21) asuivat alkujaan temmesläinen Erkki (Yrjö Erik) [vv. 1900-1952] ja korvenkyläläinen Anna (Anni) Junttila [vv. 1900-1989] os. Pasanen perheineen. Korventien päässä sijaitseva Niittylänlisä (15:16) on ostettu ja erotettu vuonna 1947 keskikyläläisestä Sipolan talosta heidän sodassa olleelle Oiva Junttilalle rintamamiestilaksi. Oiva muutti v. 1958 pois maanviljelijän töistään Ouluun. Myöhempi Uudentalon väki muutti Niittylänlisään syksyllä 1968. Niittylänlisässä oli johonkin aikaan ollut peltoa noin 36 hehtaaria sekä vuokramaita, lehmiä ja mullukoita.
Kyläläisistä
Tyrnävän kirkonkylässä syntynyt, nähtävästi kylän ensimmäinen vakituinen asukas, ”kylän perustaja” Iikka Pasanen oli jäänyt täysorvoksi noin kaksivuotiaana vuosien 1865-1867 suurten nälkävuosien seurauksena. Hän oli ollut sijoitettuna Tyrnävän taloihin lapsiruotilaisena ja sittemmin hän oli kierrellyt taloissa renkinä. Hän kulkeutui myöhemmin Konttilaan rengiksi. Avioiduttuaan talon tyttären kanssa hänestä oli tullut maanviljelijä.
Pasasen Iikan Armas poika (vv.1894-1937) oli ollut paikkakunnalla tunnettu selvännäkijä ”Tyrnävän Peilipoika”. Hänen näkijänlahjansa olivat tulleet ilmi lapsena viattoman ”Uudenvuoden Onnenpeiliin” katsomisen myötä. Armas alkoi puuhailla selvännäkijänä vasta aikuisena. Hän oli esimerkiksi jossakin näyssään nähnyt kylän toisessa päässä tai etäämpänä paljon valoja. Olisiko näky enteillyt Tyrnävän Siemenperunakeskuksen kasvihuoneita, kunnan Nipsingin teollisuuskylää, vai uudempien aikojen runsasvaloista Oulua tai sota-aikojen pommituksia Oulussa? Selvännäkijä Armas Pasasesta liikkuu edelleen paljon tarinoita. Hän on saanut Tyrnävän kirkonkylään nimikkotien - Peilipojantie.
Iikka ja Hilma Pasasen 1890-luvulla syntynyt Jaakko - poika oli osallistunut Suomen vuoden 1918 sodassa tyrnäväläisten suojeluskuntalaisten joukoissa Oulun valtaukseen. Jaakko oli nuorempana harjoittanut autoilijan sekä maanviljelijän ammattia Tyrnävällä. Myöhemmin hän oli muuttanut Ouluun ja oli työskennellyt Oulun Valiolla esimerkiksi automiehenä.
Korvenkylän ensimmäisen traktorin oli hankkinut Erkki Junttila keväällä 1952. Se oli ollut harmaa petrooli Ferguson (T20). Traktorin ostamiseen piti olla lääninhallituksen myöntämä ostolupa, valuuttasäännöstelyn takia. Se oli saatu Lapin sodassa jalkansa menettäneelle Oivalle. Fergusonilla oli ajettu useina vuosina kyläläisten maidot Keskikylään maantien varteen, Lauri Keräsen talon kohdille ja myöhemmin maidot oli ajettu Korventien toiseen päähän Pisilän talon luo. Sieltä ne kuljetettiin päivittäin kuorma-autolla Oulun Valiolle.
Korvenkylästäkin olivat joutuneet talvi-, jatko- ja Lapin sotiin. Esimerkiksi Jaakko Hauru ja Kalle Marttila kaatuivat. Erkki (Yrjö Erik) Junttila haavoittui ”läpiammuttuna” vuonna 1942 (luoti solisluun kautta sisään ja lapaluun kautta ulos). Haavoituttuaan hänet vapautettiin ainiaaksi sotapalveluksesta. Tosin hän oli joutunut silloin tällöin käymään purkamassa silloisten suomalaisten aseveljien, saksalaisten laivojen lasteja Oulun Toppilan satamassa vuonna 1927 syntyneen Kalervo poikansa kanssa. Se oli ollut hyväpalkkaista työtä ja ”sakut” olivat antaneet silloin tällöin heille nisujauhopussin räiskäleiden paistoa varten. Esimerkiksi Kalervolle oli pula-aikana ”räätälöity” pusero nisujauhosäkistä. He olivat olleet kortteeria eräällä oululaisella ”Särki-Jampulla”.
Korvenkyläläiset Oiva Junttila ja Iikka Tjäder menettivät molemmat vasemman jalkansa sodassa. Iikka Tjäder oli ollut urhoollinen ja hän oli saanut useita aliupseeriylennyksiä sekä kunniamerkkejä. Hänen sotansa päättyi jatkosodan alkuvuosina haavoittumiseen.
Oiva Junttilalla oli ollut seikkailua haavoittuessaan. Hän oli joutunut heti Tornion valtauksen jälkeen erääseen sotilasosastoon Alavojakkalaan pysäyttämään saksalaisten pakenemista pohjoiseen. Oiva oli ollut hyppäämässä vesiojan yli, kun saksalaisten konekiväärin räjähtävä luoti oli osunut hänen vasempaan reiteensä. Hän oli pudonnut päistikkaa hyhmäiseen veteen. Vasta pimeän tultua Oiva oli saatu pois vesiojasta. Jsp:lle tai vastaavaan häntä ei kuitenkaan oltu voitu viedä. Saksalaiset olivat olleet vihaisia entisille aseveljilleen, ampuivat herkästi pimeässäkin ääntä kohden. Haavoittunut Oiva oli kätketty erään perunakellarin räystään alle. Hänet oli sittemmin onnekseen löydetty sieltä omien toimesta parin yksinäisen yön jälkeen.
Alkuperäisten Pasasten sukua ollut lääkintäalikersantti Olavi Pasanen oli ollut jatkosodan aikana usein mukana kaukopartioissa. Hänet mainitaan Mannerheimin ristin ritari Heikki Nykäsen kirjassa ”Sissisotaa”.
Korventietä myöten
Kesäisin kylä oli ollut kulkuyhteyksiensä vuoksi lähes eristynyt kylä. Käyttökelpoinen ympärivuotinen kulku sinne oli ennen ollut vain multaista kylätietä pitkin Tyrnävän Keskikylästä. Niittyteitä tai paremminkin niittypolkuja kylään oli ollut useampia, mutta ne olivat olleet kulkukelpoisia vain keskikesällä, kuivimpaan aikaan.
Talvet olivat olleet Korvenkylässä parempia kulkujen suhteen. Esimerkiksi Yli-Temmeksen Nurkkalankankaalta oli johtanut hyväkulkuinen, paljon käytetty talvitie vanhan Alasaarelan kautta kylään ja edelleen Tyrnävälle. Korvenkylästä lähtien se meni Tyrnävän kirkolle lähes nykyistä Korventien pohjaa.
Sitä olivat käyttäneet esimerkiksi temmesläiset Tyrnävän myllyssä asioineet. Talvitietä kulkivat myös rekihevosillaan liikkuneet monet vanhan ajan kulkukauppiaat. Samoin se oli ollut ennen kodittomina kiertäneiden mustalaisten käyttämä. Lyhyehkö talvitie kulki kunnalliskoti Marttilan metsäsaran läpi, lähtien vanhan Alasaarelan luota, mennen Marttilan mökin kautta Haurukylän kansakouluun. Tie toimi kylän kansakoululaisten koulupolkuna. Eräs talvitie kylästä meni Järvikankaan kautta Tyrnävän Kolmikantaan. Sitä oli käytetty korpelaisten kulkiessa vanhaan aikaan Tyrnävän Ylipään yhteismetsäsarallaan.
Korvenkylän kautta on ollut valtatie nelostiehen liittyviä tienrakennussuunnitelmia. On esimerkiksi ajateltu siten, että rakennettaisiin suuri valtamaantie Temmekseltä Korvenkylän kautta Tyrnävälle ja edelleen Ouluun. On myös suunniteltu vain keventää nykyisen nelostien liikennettä Korvenkylän kautta kulkevalla kevyemmällä maantiellä.
Nykyisen Korventien rakentamisen käynnistämiseksi oli pian 1950 - luvun alusta käynyt Korvenkylän miehistä koostunut ”karvalakkilähetystö” muhoslaisen kansanedustaja Aaro Kaupin luona. Hän oli hankkinut maantielle yhteiskunnan rahoituksen ja ”mahtikäskyn”. Tietä vastaan oli ollut paikallisia maanviljelijöitä. Nähtävästi vastaanpanijoiden motiivi oli ainoastaan ollut ”olla periaatteessa vastaan”. Maantie Tyrnävän kirkolta, Pisilän talon luota Korvenkylään rakennettiin jo entuudestaan olleiden talviteiden, pelto - ja niittyteiden päälle. Tien rakenteminen alkoi samoihin aikoihin kuin Leppiojan perkaus.
Vuosikymmeniä myöhemmin, 1970 – luvulla Korventien päästä rakennettiin metsäautotie Temmeksen Haurukylään nelostielle. Hyväkuntoinen metsäautotie sijoittuu lähes täysin entisen Tyrnävän Korvesta Temmeksen Haurukylään johtaneen talvitien päälle. Se oli ollut ennen talvitienä käytössä hyvinkin paljon. Kunnalliskoti Marttila piti pian metsäautotien valmistuttua suuren savotan kookkaalla metsäsarallaan.
Tie ei silloin saanut vastustusta miltään taholta ja se tuli kokonaan yhteiskunnalta. Se ei vaatinut edes talkootöitä, kuten oli tarvittu aikoinaan Korventien tekoon. Hyväkuntoinen metsäautotie on ollut lähes alustaan lähtien ympärivuoden liikennöitävä. Talviaurauksista ovat huolehtineet kunnat. Metsäautotien Korventien päästä Haurukylään nelostielle puuhasi korvenkyläläinen Veikko Vesala (vv.1920-2005).
Muuttuvassa maailmassa
Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Suomessa elettiin suurten muutosten aikaa. Korvenkylässäkin näkyivät muutokset. Oli jonkin verran evakoiden pika-asuttamista, uusien peltojen raivausta sekä myös uusien rakennusten rakentamista. Perustettiin jokin rintamamiestila. Oli myös entisten rakennusten ehostamista vuorilaudoituksin ja maalein.
Voidaan mainita esimerkkinä kouluttautumisen lisääntymisen sotien jälkeen. Korvenkylän lapset ja nuoret alkoivat seurata siinä muun Suomen esimerkkiä. He alkoivat kouluttautua. Ennen maanviljelijöiden lapset jatkoivat elämässään vain maanviljelijöinä.
Esimerkiksi Olavi Pasasesta tuli työssä oppimisen tuloksena työnjohtaja Muhoksen tiilitehtaalle. Laura Hongisto os. Pasanen ja Taimi Siitonen os. Junttila ryhtyivät kauppa-apulaisiksi. Salme Vierimaasta os. Pasanen tuli parturi/kampaaja. Kalervo Junttila (s.1927) suoritti rakennusalan ammattikoulun. Olli Tjäder suoritti leipurin tutkinnon. Jatkosodan aikaan syntynyt Markku Pasanen on leipurimestari. Terveystieteiden maisteri Inkeri Junkkonen os. Junttila oli kylän ensimmäinen ylioppilas. Pentti Junttila oli ensin vuosia merkonomi. Hän luki aikuisena ylioppilaaksi ja suoritti HuK:n ja sitten FM:n tutkinnot. Toisen maailmansodan aikoihin syntynyt Maija - Liisa Alasaarela oli ensimmäinen opettajaksi opiskellut korvenkyläläinen. Vuonna 1945 syntynyt Anneli Pasanen opiskeli Raahen opettajaseminaarissa kansakoulunopettajaksi. Vuonna 1948 syntynyt Liisa Junttila toimii Nivalan kaupunginpuutarhurina. Alasaarelan 1950 - luvulla syntyneet Erkki ja Esko ovat väitelleitä yliopistotohtoreita ja toimineet yliopistojen opettajina, professoreina.
Sähköistämisestä
Kylä oli pitkään sähkötön kylä. Suomessa oli niinä aikoina, kun Korvenkylä sähköistettiin, sähköistettynä jo suuret määrät pieniä, syrjäisiä erämaakyliä. Korvenkylä ei ole ollut erämaakylä, eikä se kovin kaukana sähkölinjoista sijainnut. Mutta sähköt tulivat myöhään.
Kyläläiset olivat jo kuin tottuneet kirkkaisiin, edullisiin Tilley kaasulamppuihin sekä edullisiin nestekaasuliesiin ja transistoriradioihin. Käytännöllisiin sähköihin tottunut, Muhokselta Korvenkylään kotiinsa maanviljelijäksi muuttanut Veikko Vesala (vv.1920-2005) kyllästyi kylän sähköttömyyteen ja hankki sähköt vuoden 1964 aikana. Kyläläiset tekivät kaikki sähkölinjojen vaativat työt talkoilla Oulun Seudun Sähkö OY:n tarpeista. Sähköyhtiö asensi ainoastaan virtajohtimet valmiisiin sähkötolppain orsiin ja rakensivat kylämuuntajan.
Olisivatko sähkölinjat Korvenkylään olleet myös vastustuksen kohteina maanomistajien taholta? Tolpat vievät jonkin verran maapohjaa. Se rakennettiin suomaastoon kunnalliskoti Marttilan metsäsaralle. Kaikkialla niillä seuduilla sähkön toimittaja oli sama. Linjauksia sähköille Korvenkylään olisi ollut useita helppokulkuisten teiden ja reittien varsille.
Sähköjen tultua kylään, pian alkoi sähköllä toimivien laitteiden hankinta. Lypsykone ja konellinen maidonjäähdytys olivat luonteenomaisesti ensimäisinä hankittavien listalla. Televisio oli myös ollut tärkeä hankittava. Kiiminkiin muutama vuosi varhaisemmin rakennettu korkea tv masto mahdollisti tv lähetysten seuraamisen. Sähköllä toimiva jääkaappi ja sähköliesi olivat myös käytännöllisiä.
Lankapuhelin tuli kylälle asennettuna, sidottuna sähköpylväisiin. Korvenkylään rakennettiin myös kunnallinen vesijohto Limingasta. Kylässä kulki jo sähköttömyyden aikaan kaksikin myymäläautoa (SOK:lainen ja KESKO:lainen).
Arkipäivää Korvenkylässä
Elantonsa kyläläiset saivat maataloudesta. Se oli omien maatilojen lypsykarjanhoitoa. He joutuivat heräämään kymmeniä vuosia sangen varhain. Jo kello 04.30 aikoihin herättelivät herätyskellot aamulypsylle. Syynä aikaiseen herätykseen olivat maitojen kuljettamiset. Varhaisella 1950-luvulla, varhain aamulla Oiva Junttila keräili kyläläisten maidot maitolavoilta meijeriin kuljetettavaksi. Ensin hän teki sitä hevosella ja sitten Fergusonillaan. Hän kuljetti ne Tyrnävälle maantien varteen maitoauton kyytiin Oulun Valiolle vietäväksi. Ensin maidot vietiin Keskikylään ja myöhemmin Pisilän talon luo Korventien päähän Keskikylän maantien yhtymäkohtaan. Joulunakin lypsykarja hoidettin. Maitoauto vei vanhoina aikoina maidot tonkissa Oulun Valiolle myös jouluaamuisin.
Korventien tultua autoilla liikennöitävään kuntoon, maitoja alettiin kuljettaa kuorma-autoilla suoraan ”pänikkälavoilta” Ouluun. Kunta alkoi myös huolehtia tien aurauksesta talvisin. Esimerkiksi Veikko Ilmari Pasanen kävi kääntymässä maidonkuljetuskuorma-autollaan Korventien päässä jo kello 07.30 aikaan. Maitotonkat olivat jo silloin maitolavalla odottamassa kyytiään. Aamumaitojenkin piti olla jäähdytettyjä.
Sitten maitoja alettiin keräillä imu-/tankkiautoilla. Ensin oli sitä käytäntöä, että ne imivät maidot säiliöönsä maitotonkista, jotka oli aamuisin kuljetettu maantien varteen. Muutaman vuoden jälkeen maidot keräiltiin vain tilatankeista. He hakivat niistä maidot joka toinen päivä. Esimerkiksi autoilija Jaakko Ylitalo ajoi maidonkeräilyreittinsä siten, että korvenkyläläiset joutuivat pitämään kiinni lähes entisestä totutusta varhaisesta heräämisestään. Tosin saivat pestä tilatankkinsa ennen peltotöihinsä lähtöä.
Muiden töissä he olivat myös kulkeneet. Esimerkiksi Toivo Kaikkonen oli tehnyt maanviljelijän töiden lisäksi rakennustöitä. Osa kyläläisistä oli kulkenut renkinä Tyrnävän taloissa. Toiset olivat kulkeneet hevosten kanssa talvisavotoissa jopa monen pitäjän takana. Alpo Pasanen kulki Jawa moottoripyörällään monet vuodet Muhoksella tiilitehtaan töissä. Ahti Pasanen oli kulkenut Muhoksella tiilitehtaan töissä polkupyörällä ja moottoripyörällä. Lauri Alasaarela kirjoitteli monet lehtikirjoitukset oululaiseen sanomalehti Liittoon. Hänellä oli ollut artikkeleita etupäässä itseottamiensa kuvien kanssa. FM Pentti Junttila aloitteli töidensä tekemisiä myymäläapulaisena kauppias Eino Ylitalon sekatavarakaupassa. Aloiteltiin valtakunnnallisten sähköverkostojen rakentamisia. Matti Tolvanen aloitti työnsä niissä töissä. Esimerkiksi Eero Kaikkonen ja Tauno Laukka kulkivat usein töissä Tyrnävän osuusmeijerin sahalla.
Monet kylässä syntyneet tai eläneet ovat vuosien varrella muuttaneet pois kotikylästään lyhyempien tai pitempien opiskelujensa sekä myös työssä oppimisiensa jälkeen ja ovat hankkineet elantonsa muissa, muiden töissä, muilla paikkakunnilla. Samaa käytäntöä voi yleistää. Sitä on tapahtunut paljon Suomessa.
Korvenkyläläisten elannon hankkimisen yhteydessä voidaan mainita myös metsistä, soilta kerätyt marjat ja sienet sekä pelto-ojien pientareilta keräillyt “meskut”. Niistä he saivat talveksi tärkeät vitamiit ja toimivathan ne merkittävässä määrin myös hyvänä ruuan lisänä. Korvenkylän ihmiset elivät terveinä vanhoiksi turvautumatta apteekkeihin tai lääkäreihin.
Metsästys ja kalastus antoivat toisinaan ruokapöytiin oman pienen lisänsä. Kalaa he olivat saaneet silloin tällöin katiskoilla Leppijärven laskuojasta ja sen monista ”poukamista”. Hirviä ei ole ennen kulkenut Korvenkylässä laisinkaan. Päinvastoin, kuin niitä nykyisin siellä suurin laumoin ”vilisee”. Niistä ruokapöydässä ei ole muistikuvia. Mutta, metsäkanalintuja ovat korvenkyläläiset metsästäneet suuret määrät vuosien varrella. Metsoilla ja teerillä oli tapana kiertää, kulkea päivittäisiä ruokailumatkojaan, ruokaillen esimerkiksi urpuja kylän reunoilla kasvavista koivuista. Mahtavasti räkättävät metsäkanalinnut, ”mettikanat” olivat tyypillisiä lintuja. Ennen puivat puimakoneillaan ja maamoottoreillaan viljojaan yhdessä paikassa kerrallaan siten, että puimakone siirrettiin sitten lohkolta toiselle. Puimapaikat olivat myös metsäkanalintujen suosimia. Niissä kulki usein ruokailemassa peltopyitä.
Edelleen Korvenkylässä asutaan, mutta paljon muutoksia kylä on kokenut. Asukkaat kylässä ovat vaihtuneet moneen kertaan ja vakituisesti asuttavia taloja on enää vain kuusi. Kylän yleisilmekin on muuttunut rakennusten rakentamisien ja suurten pellonraivauksien myötä. Ennen, vielä 1950 – luvulla kylässä oli harmaita hirsisiä pihapiirejä. Oli paljon harmaita hirsisiä niittylatoja. Nykyisin kaikki kylän rakennukset ovat joko melko uusia tai uusia ja ne ovat öljymaaleilla maalattuja. Hirsiset heinäladot ovat poissa kyläkuvasta.
Leppijärvi
Muutamien kymmenien hehtaarien kokoinen Leppi-/Järvinevan, Leppijärvi sijaitsi Tyrnävän Korvenkylän takana Yli-Temmestä vasten. Se kuivattiin vuosina 1953–1955 valtion työttömyystöinä, kaivamalla Leppiojankanava korvaamaan entinen, luonnonvarainen laskuoja Leppioja. Se laskee alajuoksullaan Tyrnävänjokeen. Joki yhtyy ennen merta Temmesjokeen, mikä edelleen virtaa Pohjanlahden Liminganlahteen.
Vanhoina aikoina Leppijärvi oli ollut muutamien satojen hehtaarien kokoinen järvi, jonka vedet olivat huuhtoneet Järvikankaan hiekkaisia/soraisia rantoja. Järvi alkoi pienentyä Pohjois-Pohjanmalle tyypillisen maankohoamisen ja soistumisen myötä. Nähtävästi merkittävin pienen järven tyhjentänyt toimenpide oli ollut kaivaa kanava muutamia metrejä korkean Järvikankaan läpi.
Sen voi uskoa osaltaan jouduttaneen suoperäisten maiden Leppijärven kuolemaa, kun niinä aikoina kanavoitiin myös Leppi-/Järvinevalta alkunsa saanut, Alatemmeksellä Temmesjokeen laskeva Nipsinginoja/- kanava. Myöhemmin niilläkin alueilla toteutettiin suuria metsien ja soiden kuivauksia metsäojituksilla.
Aikaisempi, luonnonvarainen Leppioja oli ollut mutkainen, serpentiinimäinen tasankojen laskuoja. Siinä oli ollut esimerkiksi Järvikankaan jälkeen pieniä lampia (poukamia). Poukamia oli sijainut myös Nipsinginojan latvoilla. Esimerkiksi Sääskelän niityn (rek n:o 2:22) takana oli sijainnut uintikelpoinen ”Jussin jorpakko”.
Arvellaan, että isonvihan aikaan (vv.1714-1721) Leppiojan alkupuolen pensaikot, kalaa kasvaneet pienet lammet, poukamat tarjosivat suojapaikkoja silloisille sotapakolaisille. Kyseisillä alueilla oli ennen vanhaan sijainnut myös pieniä luonnonniittyjä, joilta oli keräilty viikatepelillä heinää karjalle.
Leppiojankanava kaivettiin Järvikankaan läpi aloittaen talvella 1953. Sitä tehtiin valtion työttömyystöinä lapiopelillä. Routaista maata räjäyteltiin dynamiitillä pehmeämmäksi. Leppiojaa ja -kanavaa on perattu jälkikäteen esimerkiksi niin sanotuilla ”Hullu – Jussi”- nimisillä kaivukoneilla.
Leppijärvi ja sen laskuoja olivat olleet kalaisia. Haukea on uiskennellut niissä näihin päiviin saakka. Leppijärvessä oli voitu uida ja soudella aina 1950 - luvun aluille. Tyhjentämisensä jälkeen entinen Leppijärvi on ollut vain laajahko, mitään kasvamaton kosteikko. Kosteikon keskialueella sijaitsee muutaman aarin kokoinen lampimainen alue. Entisen Leppijärven kosteikko on edelleen vesilintujen suosima alue. Kosteikossa ja Leppiojan kanavassa elää edelleen haukea.
Entisen Leppijärven ympäristöistä löytyi ennen paljon hillaa (= lakka, suomuurain). Järven kuivauksen ja soiden kuivauksen jälkeen on ollut enimmäkseen heikkoja marjavuosia hilloista jo kymmeniä vuosia,. Nähtävästi hillan sopeutuminen uusiin olosuhteisiin vie aikansa. Tai osa alueista on jo muuttunut liian kuivaksi hillalle.
Omana erikoisuutenaan voinee mainita, että Leppiojan alajuoksulla. Sen läheisyydessä, Tyrnävän Leppiojankylässä on aikoinaan käytetty kotitaloudessa maakaasua. Sitä oli löytynyt omasta pihapiiristä esimerkiksi talon kaivoa kaivettaessa.
Lähteitä:
Ahti Pasasen ja Anni (Anna) Junttilan os. Pasasen suullisia kertomuksia.
